(c) Minna Autio. Uusi blogi: Wilhelmiinan talo (klikkaa 'Oma web-sivu').
Blogihenkilö. Kiinnostunut miltei kaikesta. Riipustelee ruudulle ja papereille erilaisia mustia merkkijonoja, joiden väittää merkitsevän jotakin. Kutsuu merkkijonoja usein runoiksi, mutta ei kysyttäessä osaa perustella, mikä on tämä "runo". Ottaa valokuvia, usein huonoja. Suorittaa pyrähdellen -- selkeästi deadline-orientoitunut. Harhaisuuden vakavuutta ei pystytä määrittämään: suositellaan jatkotutkimuksia.
On niin hiljaista. Tyhjä vuode sijataan, valot sammuvat. Lasin takana tuuli kahisuttaa oksia.
*
2 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Muistan lukeneeni tämän aikaisemmin, ja luulin jättäneeni kommentin, mutta en näköjään. On pakko kommentoida näin pitkän ajan jälkeenkin, koska tämä on todella koskettava. Minulle tämä tarkoittaa, että joku on poistunut, ehkä kuollut, ja jäljellä on hiljainen ikävä. Hienosti kiteytetty.
2 kommenttia:
Muistan lukeneeni tämän aikaisemmin, ja luulin jättäneeni kommentin, mutta en näköjään. On pakko kommentoida näin pitkän ajan jälkeenkin, koska tämä on todella koskettava. Minulle tämä tarkoittaa, että joku on poistunut, ehkä kuollut, ja jäljellä on hiljainen ikävä. Hienosti kiteytetty.
Sellaista minäkin ajattelin tätä kirjoittaessani. Hiljaisuus voi olla kaunistakin - mutta ei aina.
Lähetä kommentti